Historia

Historia

Seppo Pirhosen toimittamaa Keskustan Etelä-Hämeen piirin historiikkia voi ostaa piiritoimistolta viiden euron hintaan. Teos on kovakantinen ja sisältää paljon kuvia. Teoksesta saa monipuolisen kuvan piirin viime vuosikymmenien toiminnasta.

Piirin historiikki on esitelty Kirjat-sivulla keskustalaisena kirjana alkuvuonna 2004. Alla uudelleenjulkaistu esittelyteksti viittaa monessa kohden sen ajan tilanteeseen, esim. puolueiden kannatuksen osalta.
   

Seppo Pirhonen: Kun näinkin menis...
Keskustan Etelä-Hämeen piiri R.Y.´n julkaisu 2003
296 sivua


Kun Suomen Keskustan Etelä-Hämeen piiri täytti syksyllä 80 vuotta, tapahtumaa juhlistettiin myös julkaisemalla piirin oma historiikki. Historiikin tekijäksi oli valittu piirin toiminnassa pitkään mukana ollut urjalalainen koulunjohtaja Seppo Pirhonen, joka teki suuren työn tutustumalla arkistoihin, haastattelemalla vaikuttajia ja kokoamalla aineistosta kattavan kokonaisuuden. Työn tulos julkaistiin piirimme juhlassa Forssassa 30.11.2003.
   Historiikki ei aina ole varsinainen juhlakirja, siis sellainen, missä kumppanukset kehuvat kavereitaan. Mikäli piirissä on joskus menty ovia paiskoen, senkin on välityttävä kattavasta historiikistä. Yltiöpäisemmästä kepujenkehumisesta allergiaa saavienkaan ei siis kannata purematta listata historiikkiämme ö-mapin pohjille.

   Pelkkää piiriämme kirja ei ole täynnä. Koska piirimme historia kulkee koko puolueen historian vaiheiden mukana, teoksessa käsitellään toki myös koko Maalaisliitto-Keskustan vaiheet, vähintään keskipitkän oppimäärän mukaan.

   Kun Maalaisliitto perustettiin, sille oli olemassa sosiaalinen tilaus. Puolueemme perustettiin vastaamaan maanomistuksessa olevien suurten epäkohtien muodostamiin haasteisiin. Se kokosi torpparit ja pienviljelijät, joita oltiin 1900-luvun alun myllerryksissä potkittu päähän.
   Maalaisliitto muodostettiin yhdistämällä Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Näistä jälkimmäinen oli tuolloin Nuorsuomalaisen puolueen sisällä toimiva järjestö.
   Yhdistyminen Maalaisliitoksi tapahtui tammikuussa 1908.

   Maalaisliiton Etelä-Hämeen piiri perustettiin 23.9.1923. Tällöin puolueella oli valtakunnallisesti jo erittäin suuri kannatus. Kaikkien aikojen kovin kannatus prosentteina mitattuna on edelleen vuoden 1929 saatu 26,1 %. Noissa vaaleissa Hämeen eteläisen vaalipiiristä Maalaisliiton osuus oli 14,0 %.

   Jo vuotta ennen oman piirin muodostamista alueelta valittiin maalaisliittolainen kansanedustaja. 1922 vaaleissa läpi meni hollolalainen Juho Sunila. Hänestä tuli sittemmin eräs aikansa keskeisistä maalaisliittolaisista vaikuttajista, mm. pääminnisteri. Lisäksi häntä pidettiin näkyvästi esillä myös presidentinvaaleja mietittäessä, vaikka presidenttiys ei sittemmin toteutunutkaan.

   1965 Maalaisliitto muuttui Keskustapuolueeksi. Myös Etelä-Hämeen piiri oli muutoksen kannalla, piirissä kannatus oli 75,3 % koko maan kannatuksen ollessa 71,4 %. Jo tätä ennen Maalaisliitosta oli tullut keskiryhmiin kuuluva yleispuolue, nimenmuutoksesta ei siis uudistuminen alkanut, vaan se oli jatkoa jo kauemmin kehittyneelle muutokselle. Ja politiikan suunnan muutoksella vältettiin joutuminen auringonlaskun puolueeksi, mistä kilpailijat aikoinaan näkivät päiväunia.
   Ja 1988 sitten Keskustapuolueesta tuli Suomen Keskusta.

   Puolueen historian osiossa tarkastellaan mm. puolueen puheenjohtajien uraa ja toimintaa sekä presidentin-, eduskunta-, europarlamentti- ja kunnallisvaaleja.

   Ministereitä on aina silloin tällöin tullut myös Etelä-Hämeen piiristä. Viimeisin kova "buumi" ajoittui 1980- ja 1990-lukujen vaihteeseen. 1987 hämeenlinnalainen Hannu Tenhiälä oli ehdolla ministeriksi. Koska Keskustapuolue ajautui oppositioon, hankkeesta ei luonnollisestikaan tuolloin tullut mitään. Mutta 1991 vaalipiiristä olikin sitten ehdolla kolme ehdokasta, Tenhiälän lisäksi Sirkka-Liisa Anttila Forssasta ja Martti Pura Tammelasta. Pura valittiin maa- ja metsätalousministeriksi, mutta hän jätti paikan kesken hallituskauden ja siirtyi Sodankylän kunnanjohtajaksi. Tilalle tuli nykyinen europarlamentaarikko Mikko Pesälä Iitistä.
   Jokainen piirin kansanedustaja on kirjassa esitelty erikseen. Kirjassa on oma osionsa, missä jokaisesta edustajasta on tehty sivun mittainen esittely, mistä löytyy kaikki oleelliset henkilötiedot.
   
   Myös presidentinvaaleissa piirillämme on ollut merkitystä. Kekkosen valitsijamiehinä ovat toimineet niin Anttila, Tenhiälä kuin Seppo Pirhonenkin.

   Kunnallisvaaleissa kehitys on ollut periaatteessa myönteistä Keskustan kannalta, myös vaalipiirissämme. Ikäviä menetyksiä on tosin koettu sikäli, että kuntia on siirtynyt muihin vaalipiireihin, varsinkin Urjalan ja ennen kaikkea Someron menetys oli kova isku. Luonnollisesti myös eduskuntavaaleihin jaolla on merkitystä.
   Vaalipiirin toinen kolkka Päijät-Hämeen piiri on tosin saanut muutamia paikkakuntia lisää.

   Uutena vaalina on tullut europarlamenttivaalit, missä edustajat valitaan valtakunnallisella vaalilla. Etelä-Hämeen piiri ylpeänä toteaa, että jokaisiin vaaleihin on tähän mennessä saatu aina omia ehdokkaita. 1996 Ehdokkaina olivat kansanedustaja Anttila, joka sitten olikin ääniharava ja meni komeasti läpi, ja Petri Keskitalo, joka niukasti jäi valitsematta. 1999 Mukana olivat Meri Harala Tammelasta sekä Maija-Liisa Lindqvist Päijät-Hämeen puolelta Lahdesta. Ja 2004 mukaan ovat ilmoittautuneet Minna Nissilä Tammelasta sekä Kari Salmelainen Hämeenlinnasta.

   Muita tärkeitä henkilöitä, jotka kirjassa on lähemmin esitelty, ovat mm. piirin puheenjohtajat, toiminnanjohtajat ja muut keskeiset työntekijät. Piiriin liittyvät jäsenjärjestöt löytyvät myös kirjasta, ja näitähän ovat Nuoren Keskustan Liitto, Keskustanaiset ja Vesaiset. Muita läheisesti puolueeseen liittyviä järjestöjä ovat lisäksi Maaseudun Sivistysliitto, Terveys ry sekä Keskustan koulutuspoliittisen Liiton alueyhdistys.

   Ensimmäisenä toimintavuotenaan järjestöllämme oli paikallisosastoja 9 kappaletta. 1939 niitä oli 27 ja 1953 62. Huippuvuosi oli 1968, jolloin paikallisosastoja oli 112. Jäsenistön kannalta huippuvuosi oli 1978, jolloin jäseniä oli 13.206.
   Puolueen jäsenyyden merkitys on takavuosista vähentynyt Tämä näkyy mm. siinä, että. nykyisin toiminnassa on mukana aiempaa enemmän sitoutumattomia. Piirikokouksiinkaan ei enää osallistuta vanhaan malliin. Tosin edelleen niihinkin on vähän enemmän tunkua silloin, kun päätetään tärkeämmistä asioista.

   Piiritoimisto oli aluksi Hämeenlinnan ydinkeskustassa Raatihuoneenkadulla, vuokrakiinteistössä. Vuonna 1977 toimisto muutti piirin ostamaan kiinteistöön Kaivokadulle, nykyiselle paikalle.
   Varat osakkeen ostamiseen kerättiin myymällä toimiston tiiliä, tuhannen markan kappalehintaan, yhteensä 250 kappaletta. Jäsenyhdistykset ostivat jokainen ennalta sovitun määrän tiiliä. Edelleen toimistomme seinässä on lueteltuna jokainen tiilioperaatioon osallistunut.
    
   Eräs huomattava piirin masinoima tapahtuma oli puoluekokous Hämeenlinnassa kesällä 2002. Se oli ennen kaikkea kova talkootyön voimannäyte, mutta myös yhteistyötä muiden tahojen kanssa tehtiin onnistuneesti. Takaiskuna oli maanpuolustusalueen komentajan eväämä majoitus- ja kalustetuki, minkä panssariprikaatin komentaja oli jo ennättänyt luvata. Lisäksi eräs orkesteri nosti myöhemmin taksaansa, mistä johtuen orkesteri vaihdettiin sujuvasti.
   Kokous sujui mainiosti ja siellä oli loistava tunnelma.

   Keskustan kannatusta, myös muihin puolueisiin verrattuna, käydään kirjassa läpi, tarkemmin vuosien 1966 - 2003 osalta.
   Keskustapuolueen kannatus (yhdessä Liberaalien kanssa mitattuna) oli alimmillaan vuonna 1983, silloin kannatus piirissä oli 11,6 %. Suurin kannatus ajanjakson aikana oli vuonna 1991, 19,2 %.
   SKDL´n ja sen pohjalta myöhemmin syntyneiden puolueiden kannatus on puolittunut ajanjakson aikana. Ainoa eduskuntaan asti nykyisin päässeistä SKDL´n jälkeläisistä on Vasemmistoliitto.
   SDP on pitänyt kannatuksensa jokseenkin yhtä vahvana. Kokoomus ja Keskusta ovat lisänneet kannatustaan.
   Liberaalit ja TPSL (Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattinen liitto) ovat poistuneet kokonaan, uusista puolueista SKL/KD ja Vihreät ovat saaneet edustajia eduskuntaan. Myös SMP/Perussuomalaiset olivat jonkin aikaa melko vahvasti kuvassa mukana, nykyisin Perussuomalaisten kannatus alueella on melko marginaalinen, vaikka valtakunnan tasolla puolue onkin lisännyt kannatustaan.
   Tarkempia tietoja puolueiden kannatuslukemista löytyy kirjasta.

   Järjestöväen ja puoluetyön veteraanien muistelmia kirjasta löytyy melko paljon. Niitä on kirjaan valittu sen mukaan, ovatko ne kiinnostavia, eivät sen mukaan, kuinka paljon kavereita kehutaan.
   Esimerkiksi piirin puheenjohtajana vuosina 1996 - 1998 toiminut Jukka Viitaniemi pääsee esittämään rehelliset kommenttinsa siitä, kuinka 1998 äänestyksessä hän hävisi puheenjohtajan paikkansa, kilpailijan tukijoukkojen saatua juntattua porukoita ehdokkaansa taakse ilman että Viitaniemi oli edes havainnut kyseistä toimintaa harrastettavan. Jäihän siitä paskan maku suuhun.
   Olihan Viitaniemellä muitakin aiheita muisteltavana. Mieluisina yksityiskohtina ovat tietysti hänen hankkeensa puoluekokouksen saamiseksi Hämeenlinnaan sekä Petri Keskitalon saamiseksi puolueen ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Muita mielenkiintoisia yksityiskohtia edustaa taas esimerkiksi se, kuinka muuan lammilainen oli lupautunut kansanedustajaehdokkaaksi, mutta yritys oli mennyt pommiin sairasloman takia. Tämä taas oli johtunut siitä, että erään kerran autosta oli unohtunut käsijarru päältä, minkä vuoksi auto oli lähtenyt itsekseen liikkeelle ja mies oli jäänyt sen alle. Käsihän siinä murtui. Toteamus tapahtuneesta oli, että eihän vaaleista oikein mitään tullut, mutta säästyipähän rahat.
   Myös muitakin persoonallisuuksia kirjassa esitellään, myös monen muun kovan tarinaniskijän toimesta.

   Tilastoja ja taulukoita kirjassa on viitisenkymmentä sivua. Niistä löytyvät nykyiset paikallisyhdistykset, piirijärjestöt ym. Lisäksi vuosikymmenten ajalta on tilastoitu mm. vaalitulokset, jäsenmäärät ja ansiomerkkien saajat.  Ja paljon muuta, kaikki oleellinen piiristä on tilastoitu.

   Keskustan Etelä-Hämeen piirin historiikki on uutteran toimitustyön tulos. Se onnistuu kuvaamaan sekä asiallisesti piirin toiminnan periaatteet ja käytännön rutiinit kuin myös välittämään tunnelmia siitä kuinka vaihtelevissa mielialoissa mitäkin sattumuksia järjestössä on otettu vastaan. Mukaan on otettu, vähintään luetteloissa, kaikki aktiivisemmin mukana olevat piirin keskustalaiset sekä kaikki merkkihenkilöt kautta aikojen. On helppo todeta, että kaikki tarpeellinen on mukana.
   Kuvitus on elävöittänyt kirjan hienosti. Kohtalaisen kokoinen, värikäs ja kovakantinen teos on myös visuaalisesti arvokkaan oloinen. Piirin 80-vuotinen taival on saanut arvoisensa historiikin.