Ympäristö, energia ja ilmasto

Luonnonvarojen merkitys maailmassa kasvaa. Ihmisen vastuu luonnosta lisääntyy ja samalla hyvinvointia ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia voidaan lisätä hyödyntämällä luonnonvaroja kestävällä tavalla.

Suomesta tulee rakentaa hiilineutraali yhteiskunta, jossa talouden ja ympäristön vuorovaikutus on kestävän kehityksen mukaista kumppanuutta. Aineellista hyvinvointia ei voida kasvattaa luonnon kustannuksella.

Ympäristön ja talouden yhteensovitus on voitava tieteellisesti seurata ja todentaa. Energian kokonaiskulutus pitää kääntää laskuun, ilmastoa kuormittavia päästöjä on leikattava radikaalisti, maaperän ja vesistöjen kemikaalikuormitusta on vähennettävä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysäytettävä.

Tulevilla sukupolvilla on oltava mahdollisuus nauttia monipuolisesta luonnosta ja puhtaasta ympäristöstä.
Suomesta tulee tehdä biotalouden, uusiutuvan energian tuotannon ja materiaalitehokkuuden edelläkävijä. Näin edelleen kehittyvästä osaamisesta voidaan kehittää vientiteollisuudellemme uusi vihreä aluevaltaus.

Vihreä teknologia pitää sisällään teknologiset ratkaisut ja toimintatavat, joilla uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla, materiaali- ja energiatehokkuutta parannetaan, prosessien päästöjä alennetaan sekä jätteiden syntyä ehkäistään ja materiaaleja kierrätetään.

Tavoitteena on oltava, että uusiutuva energia ja vihreä teknologia tuovat suomalaisille 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Tutkimus- ja tuotekehityspanoksia on suunnattava vihreän teknologian kehitykseen ja kaupallistamiseen.

Tavoitteena tulee olla nostaa uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiankulutuksesta vähintään 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian tuotanto on hajautettua ja paikallista ja se tarjoaa työtä ja toimeentuloa kautta maan.

Kotimaisuus ja huoltovarmuusnäkökulma puoltavat turpeen käyttöä edelleen joko energiantuotannossa suoraan poltettuna tai liikennepolttoaineeksi jalostettuna. Turve on hitaasti uusiutuva luonnonvara. Sen käyttöä voidaan perustella kotimaisuudella, huoltovarmuudella ja hiilen korvaamisella.

Tavoitteena tulee olla, että kivihiilestä päästään eroon energiantuotannossa kokonaan vuoteen 2025 mennessä tai kivihiiltä poltettaessa on käytössä oltava kattava hiilidioksidin talteenotto. Myös maakaasua pyritään vähitellen korvaamaan uusiutuvalla energialla erityisesti biokaasulla.

Sähköntuotantokapasiteettia on oltava riittävästi kattamaan omalla sähkötuotannolla myös kylmien talvikuukausien kulutushuiput. Teollisuuden tarpeisiin on oltava myös riittävästi kohtuuhintaista sähköä. Sen tuottamiseen tarvitaan myös ydinvoimaa.

Kiinteistöjen lämmitys ja liikenteen energiankulutus aiheuttavat nykyään lähes puolet maamme hiilidioksidipäästöistä. Biopolttoaineet ja ajoneuvotekniikan kehitys kääntävät nyt liikenteen yhdyskuntarakenteen hajautusta suosivaksi. Myös ympäristösyistä tulee edistää sellaisten puutarhakaupungin ideaa toteuttavien yhdyskuntien luomista, jossa asuminen, työpaikat ja palvelut ovat lähellä toisiaan, pääsääntöisesti kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ja jossa entistä suurempi osa liikkumisen tarpeesta korvataan toimivalla videoneuvottelutekniikalla sekä sähköisellä asioinnilla.
 
Päästötöntä rakentamista pitää kehittää kaikkiin asumismuotoihin niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Uudisrakentamisessa tulee siirtyä matala-, passiivi- ja plus-energiataloihin ja myös korjausrakentamisessa painottaa energiatehokkuutta. Puun käyttöä tulee lisätä talorakentamisessa, koska puu on hiilinielu ja betoni-rakentaminen aiheuttaa merkittäviä kasvihuonepäästöjä.

Lämmityksessä kannatamme siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön niin pientaloissa kuin kaukolämmön tuotannossakin.

Kaupunkien joukkoliikenteen kehittämisellä saavutetaan pieniä parannuksia, mutta suurin vaikutus on biopolttoaineiden ja ajoneuvoteknologian kehittämisellä. Henkilöautoliikenteessä tulee vauhdittaa siirtymistä vähäpäästöisiin ajoneuvoihin, mm. sähköautoihin.

Puupohjaista biodieselin tuotantoa ja käyttöönottoa tulee kiirehtiä. Uusiutuvien osuus kaikista polttoainesta tulee olla vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Biopohjaisten liikennepolttonesteiden ja sähköautoteknologian kehittäminen ovat samalla tärkeitä esimerkkejä suomalaisia työllistävästä vihreästä teknologiasta.
 
Jätekuormitusta on vähennettävä tuntuvasti tehostamalla jätteiden uudelleenkäyttöä ja materiaalien kierrätystä.

Ruuan, puhtaan veden, bioenergian ja kuitujen lisääntyvä tarve maailmassa avaa myös suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle sekä koko maaseudulle uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Samaan aikaan myös suomalaisen kuluttajan odotukset kasvavat ruoan turvallisuuden, tuotantotavan ja hinnan suhteen. Niihin vastattaessa suomalaisen maatalouden vahvuudet perustuvat puhtaaseen maaperään, eläin- ja kasvitautivapauteen, salmonellattomuuteen, GMO-vapauteen sekä nykyaikaiseen perheviljelmämalliin.

Kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi on välttämätöntä huolehtia tuotannon eettisesti kestävistä periaatteista alkaen tuotantoeläinten hyvästä kohtelusta.

Kansainvälisten epävarmuuksien lisääntyessä on huoltovarmuus turvattava, mikä edellyttää vähintään nykyisen tuotantomäärän säilymistä. Myös maataloudessa on pidettävä huolta tuotannosta vastaavien jaksamisesta ja monipuolisesta osaamisesta. Tilojen jatkajien toimintaedellytykset on turvattava.

EU:n maatalouspolitiikkaa uudistetaan 2014 alkaen. Suomen on oltava uudistustyössä aktiivinen ja korostettava erityisesti perheviljelmäpohjaisen maatalouden mallin säilyttämistä Euroopassa. Päätöksenteossa on tuotava esiin maatalouden kilpailukyvyn, luonnonolosuhteiden ja kannattavuuden alueellinen erilaisuus Unionin sisällä. Suomen on pidettävä uudistuksessa huolta ympäristöperusteiden ja monivaikutteisuuden huomioon ottamisesta.

Maataloustuotanto on monivaikutteista. Sitä säätelevän politiikan on huolehdittava luonnonvarojen kestävästä käytöstä, tuotannossa syntyvien jätteiden mahdollisimman alhaisesta tasosta, luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta, ekosysteemien toimivuudesta ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista.

Erityistä painoa tulee antaa ympäristön kannalta kestäville tuotantomuodoille kuten luomulle, ravinteiden kierrätykselle, tuotteiden korkealle ulkoiselle ja sisäiselle laadulle, valkuaisomavaraisuuden nostolle, erikoistuotannolle ja maaseudun elinvoimalle erityisesti harvaan asutulla maaseudulla.

Vesistöjen ja Itämeren ravinnekuormitusta on jo merkittävästi alennettu ja sitä on edelleen alennettava noin kolmanneksella asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tässä työssä tulee hyödyntää uusiutuvan energiantuotannon lisäysmahdollisuutta sekä ravinteiden konsentrointia ja talteenottoa erityisesti kotieläinten lannasta.

Kauppoihin tulee saada nykyistä enemmän lähiruokaa. Pienet lähiruokatuottajat eivät saa tuotteitaan kuluttajien saataville. Kauppojen tulee tarjota lähiruualle tietty määrä tilaa valikoimassaan. Mikäli tämä ei toteudu itsesäätelyllä, on siitä säädettävä lailla.

Metsien kasvu nousee yli 100 miljoonan kuutiometrin vuodessa tällä vuosikymmenellä. Tavoitteena tulee olla, että kasvusta hyödynnetään vähintään 80 miljoonaa kuutiometriä ja samalla huolehditaan metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Puun käyttöä tulee monipuolistaa huomattavasti nykyisestä. Puuta pitää käyttää ensisijaisesti mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteisiin.

Monimuotoisuuden ylläpito on oleellinen osa hyvää metsänhoitoa ja maataloutta. Monimuotoisuutta tulee vaalia kehittämällä metsänhoitoa ja maatalouden tuotantomenetelmiä.

Luonnon monimuotoisuus geenien, lajien ja ekosysteemien tasolla on itseisarvo, mutta se tuottaa myös suoraa hyötyä palvellessaan ekosysteemeiden toimivuutta. Se lisää myös luonnon itsensä palautuvuutta katastrofitilanteissa. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on myös yksi talouden ekologisen kestävyyden mittari. Elinympäristöjen ja lajiston moninaisuuden köyhtyminen on pysäytettävä. Uhanalaiset luonnonarvot on suojeltava ja luonnon monimuotoisuutta on vaalittava suunnitelmallisesti.

Uhanalaisten lajien suojelussa on keskeistä paikallisen väestön huomioon ottaminen ja kaikkien osapuolten aito yhteistyö. Tästä esimerkkinä on saimaannorpan suojelu, kun keväällä 2010 löytyi laskennoissa peräti 57 saimaannorpan pesää ja 53 elävää kuuttia. Tavoitteena on saimaannorppakannan kasvu 450 yksilöön vuoteen 2020 mennessä.

Maatalouden aktiivinen harjoittaminen, esimerkiksi karjan laiduntaminen, lisää luonnon monimuotoisuutta. Samalla tavoin suojelualueiden ennallistamisella lisätään niiden arvoa. Tienpientareet ovat nykyään maan laajin ketoalue.
 
Luonnonsuojelun nykyisessä kehitysvaiheessa tarvitaan eniten Metso-ohjelman mukaista kanavaa, joka tarjoaa alueita luonnonsuojeluun vapaan yhteistyön ja täyden korvauksen periaatteella. Metso-ohjelman rahoitus on turvattava. Luonnonsuojelukin on monille yksi maankäytön muoto.

Suomella on runsaat vesivarat. Puhtaan veden arvo nousee ilmastonmuutoksen ja vesien saastumisen edetessä. Tulee ottaa erityinen vastuu pohjavesien, sisävesiemme sekä Itämeren pohjoisosien veden laadun säilyttämisestä ja parantamisesta. Tässä työssä ajankohtaisinta on Itämeren rantavyöhykkeen tilan parantaminen. Alkavalla vuosikymmenellä on erityinen paino asetettava hajakuormituksen fosfori- ja typpikuorman vähentämiseen sekä taajamien jätevesien typen puhdistamisen tehostamiseen. Haja-asutuksen aiheuttaman kuormituksen suhteen on neuvonnan avulla toteutettava kustannustehokkuutta.

Talouden ja ympäristön synergian saavuttamiseksi tarvitaan kansalaisten sitoutumista ja vahvaa poliittista ohjausta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös monipuolisia taloudellisia ohjauskeinoja: veromalleja, avustuksia ja investointitukia, syöttötariffeja ja päästökauppaa. Samoin pitää nopeuttaa vihreän teknologian läpimurtoa markkinoilla.