Työ ja yrittäjyys

Voimme pitää huolta hyvinvoinnista ja palveluista vain työtä tekemällä. Kansantalous perustuu työn määrään ja sen tuottavuuteen. Nyt väestön ikärakenteen muutos uhkaa vähentää radikaalisti suomalaisen työn määrää ja siten laskea suomalaisten elintasoa.

Arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä työikäisten määrä Suomessa vähenee noin 145 000 henkilöllä ja työiän ulkopuolella olevan väestön määrä lisääntyy noin 430 000 henkilöllä. Lähinnä ikääntymisen vuoksi sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan vuoteen 2020 mennessä lisää 83 000 työntekijää, ellei palveluja kyetä uudistamaan.

Ilman laajoja ja vaikuttavia toimia tämän päivän nuorten taakka jää tulevaisuudessa liian suureksi. Pitemmät työurat lähivuosikymmeninä turvaavat tämän päivän nuorten eläkkeitä, kun he aikanaan tulevat eläkeikään.

Vuoteen 2020 mennessä työuria on jatkettava sekä alku- että loppupäästä yhteensä useilla vuosilla ja työikäisillä on lisättävä osallistumisastetta. Työperäistä maahanmuuttoa tulee kehittää ja kotouttaminen hoitaa tuloksellisesti. Syntyvyyttä tulee edistää siten, että lapsilukuodote nousisi 2,1:een. Keskusta haluaa parantaa myös vajaakuntoisten, vammaisten ja työrajoitteisten työmahdollisuuksia, jotta koko potentiaalinen työvoima ja osaaminen valjastetaan yhteiskunnan käyttöön.

Julkisen vallan käytettävissä olevin keinoin on pidettävä huolta globalisaation vuoksi vaaravyöhykkeessä olevien toimialojen toimintaedellytyksistä. Suuret globaalit yritykset ovat tulevaisuudessakin tärkeitä, mutta ne tarvitsevat rinnalleen lisää pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja niistä kehittyviä kasvuyrityksiä.

Yrittäjyydestä tulee tehdä myönteinen ja houkutteleva vaihtoehto. Se edellyttää myös kilpailukykyistä veropolitiikkaa ja sosiaaliturvaa yrittäjille. Myös epäonnistuminen pitää sallia ja yrittäjällä on oltava oikeus uuteen alkuun.

Yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä tulee madaltaa alkaen yrittäjyyttä edistävästä koulutuksesta kaikilla tasoilla. Keskustan kolmannen tien itsensä auttamisen ajatus toteutuu myös yrittäjyytenä, mahdollisuutena omalla työllään nostaa omaa ja muiden hyvinvointia.

Yritysten toimintaedellytyksiä tulee edistää keventämällä byrokratiaa. Erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattuja hallinnon palveluita tulee selkeyttää ja käytännön saatavuutta parantaa. Kasvuyrittäjyyteen suuntautuvaa koulutusta tule kehittää. Innovatiivisten kasvuyritysten erityisrahoitus on turvattava.

Innovaatiopolitiikassa käynnistettyä uudistamistyötä on jatkettava. Siitä on tehtävä entistä laaja-alaisempaa, käyttäjälähtöisempää, koko yhteiskunnan läpikäyvää ja pienet ja keskisuuret yritykset paremmin mukaan ottavaa.

Aluepolitiikkaa tulee edelleen tehostaa vahvistamalla yritystoiminnan edellytyksiä koko maassa. Tutkimus- ja innovaatiotukea on suunnattava paitsi perustutkimusta hyödyntävään tuotekehitykseen myös pienten ja keskisuurten yritysten räätälöityyn tuotekehitykseen ja markkinatutkimukseen.

Innovaatiopolitiikan eli T&K- rahoituksen kansantuoteosuus on yhdessä elinkeinoelämän kanssa nostettava nykyisestä neljästä prosentista asteittain lähemmäs 4,5 prosenttia. Tästä julkisen rahoituksen osuus tulee nousta niin ikään asteittain nykyisestä.

Innovaatiorahoitusta on entistä rohkeammin suunnattava palvelusektorille, myös julkisiin palveluihin. Markkinoiden kysyntä ja tarpeet tulee huomioida entistä nopeammin. Ajankohtainen esimerkki tästä on TEKES- rahoituksen mittava lisääminen ympäristö- ja energiasektorille.

Julkisen innovaatiotuen tulee suuntautua entistä enemmän myös pk- yrityksiin. Nykyisiä rahoitusmuotoja on täydennettävä pk- yrityksille verotuksessa suunnattavalla innovaatiovähennyksellä. Yritys voisi saada vähennystä sovittavaan rajaan asti tutkimus- ja kehittämispanostuksista.

Julkisten rahoitusinstituutioiden, riski- ja lainarahoittajien, voimavarat on mitoitettava paikkaamaan ne rahoitusaukot, joista markkinaehtoiset toimijat eivät huolehdi. Pk- sektorin vienninrahoitusta on lisättävä.