Toimeentulo ja hyvinvointi

Keskustan lähtökohtana on, että ihminen kantaa vastuun omasta elämästään ja lähimmistään sekä huolehtii niistä, joiden omat voimat eivät riitä. Sosiaalipolitiikan keskeinen tehtävä on ennalta edistää ihmisen omavoimaisuutta ja vähentää näin palvelutarvetta, jotta voimavaroja riittäisi palveluita joka tapauksessa tarvitseville.

Onnistuakseen elämänhallinnan edistämisessä sosiaaliturvaa on rakennettava yhdessä sivistyksen ja kasvatuksen kanssa. Sosiaaliturvan avulla varmistetaan kohtuullinen toimeentulo työttömyyden, sairauden, vanhuuden sekä lapsen ja muun omaisen hoitamisen ajaksi.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa työ sekä työttömyys ja työttömyysturva, koulutus, verotus ja syyperusteinen sosiaaliturva kietoutuvat toisiinsa. Niiden yhteen sovittamista tulee edelleen jatkaa. Tähän suuntaan on otettu askelia, kun tällä vaalikaudella on vahvistettu syyperusteista perusturvaa ja korotettu kunnallisverotuksen perusvähennystä merkittävästi.

Kannustinloukkuja, väliinputoajia ja kannustavuuden puutetta on kuitenkin vielä jäljellä. Siksi pienten työtulojen tuloverotusta, sosiaaliturvaa ja opintoturvaa yhteen sovittamalla tulisi kehittää asteittain kannustavaa vähimmäisturvaa, jotta työn tai koulutuksen motivaatio ja vastaanottaminen helpottuu.

Ensimmäisenä askeleena tällä tiellä on toimeentulotuen perusosan siirto Kelalle. Silloin yhdellä viranomaisella on riittävä tietovaranto kannustavan vähimmäisturvan kehittämiseksi ja mahdollisuus myös sen toimeenpanoon. Siirto vahvistaisi ihmisten välistä yhdenvertaisuutta ja parantaisi heidän toimeentuloaan.

Järjestely varmistaisi sen, että ihmiset saisivat sen turvan, mikä heille lainsäädännön mukaan kuuluu. Näin myös kuntien sosiaalityölle jäisi paremmat mahdollisuudet huolehtia ennalta ehkäisevästä toiminnasta.

Toisessa vaiheessa tulisi kannustavaa perusturvaa kehittää niin, että Kela voisi toimia työtuloja, sosiaaliturvaa ja verotusta yhteen sovittavana viranomaisena ja eri osia soviteltaisiin asteittain yhteen koulutukseen ja työelämään kannustavuutta lisäten.

Keskustan sosiaalipoliittisena tavoitteena on työntekoon kannustava ja yksinkertainen sosiaaliturva, joka voidaan toteuttaa negatiivisen tuloveron tai perustulon keinoin. Viime vuosina alkanutta perusturvan tason korjaamista on jatkettava järjestelmällisesti eteenpäin. Erityisesti on huolehdittava siitä, että kansaneläke pitkäaikaisena toimeentulon turvaajana tarjoaa mahdollisuuden asianmukaiseen elämäntapaan. Takuueläkkeen tason nostamisen avulla tulisi parantaa myös monien vammaisten elämisen ehtoja.

Toimeentuloturvaa tulee kehittää siten, että ihmisen toimintakykyä parantavat tukimuodot kuten koulutuksen, kuntoutuksen ja työharjoittelun aikaiset tuet kannustavat aktiivisten vaihtoehtojen valintaan. Osatyökykyisten työskentelymahdollisuuksia tulee edelleen parantaa.

Ansioturvan tehtävänä on huolehtia siitä, ettei tulotaso sairauden, työttömyyden tai vanhuuden takia laske merkittävästi. Ansioturva vähentää ihmisten kokemaa turvattomuutta ja pienentää suhdannevaihteluiden haitallisia vaikutuksia.

Ihmisellä on vastuu omasta terveydestään ja myös perusoikeus saada sairauteensa hoitoa. Terveitä elämäntapoja ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tulee rohkaista ja edistää. Myös valtionosuusuudistusten tulee tukea ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa kunnissa.

Terveydenhuolto on kokonaisuus, joka on oltava arjessa kaikille suomalaisille yhdenvertaisesti saatavilla. Hyvä sairaanhoito on turvattava kaikkialla Suomessa. Alueiden välisiä terveyseroja on kavennettava. Alueellinen ja sosiaalinen tasa-arvo edellyttävät, että peruspalvelujen korkea taso ja saavutettavuus turvataan kaikille alkavalla vuosikymmenellä myös vaikeutuvan huoltosuhteen alueilla.

Terveydenhuoltoa tulee kehittää siten, että rahoituspohja turvataan, erityisesti lääkäreiden saatavuus varmistetaan sekä raja-aidat poistetaan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja suurelta osin sosiaalihuollon palvelujen väliltä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien hajanaisuus on suurta tuhlausta ja nykyaikaisen yhteiskunnan palveluiden saajien kannalta sietämätöntä. Tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistaminen tulee toteuttaa laaja-alaisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa tulisi edetä pääsääntöisesti kuntien ja maakuntajakoa vastaavien sosiaali- ja terveyspiirien pohjalta. Piirit vastasivat terveyden edistämisestä, sosiaalisten ongelmien ehkäisystä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestetyksi tulemisesta ja tilaamisesta omalla alueellaan. Sosiaali- ja terveyspiirin hallinto valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä.

Kuntien hoito- ja palveluyksiköt kunnissa ja yhteistoiminta-alueilla vastaisivat palvelujen tuottamisesta hyödyntäen myös yksityistä ja kolmatta sektoria. Palvelujen tuottamisesta sovittaisiin sosiaali- ja terveysmaakunnan sisällä esimerkiksi järjestämissopimuksella. Näin turvattaisiin edellytykset tuottaa palvelut lähellä käyttäjiä.

Sosiaali- ja terveyspiirien muodostaminen turvaisi palveluille riittävän laajan rahoitus- ja väestöpohjan luontevalla aluejaolla. Rahoituksen tulee perustua ennustettavaan ja yhdenvertaisuutta korostavaan malliin, jonka osapuolina ovat valtio ja kunnat. Kainuussa saadut kokemukset on hyödynnettävä rahoitusmallista päätettäessä.

Sosiaali- ja terveyspiirin muodostamisessa tulee huomioida alueelliset erityispiirteet ja tarpeet tästä perusmallista poikkeaviin ratkaisuihin muun muassa pääkaupunkiseudulla. Erityisvastuualueita yliopistosairaaloiden ympärille tarvitaan jatkossakin.

Keskusta seuraa kansallisen terveysrahaston selvitystyötä.

Omaisten asemaa hoitajina tulee tukea toiminnallisesti ja taloudellisesti. Vireää kansalaistoimintaa, seurakuntien työtä, vertaistukea ja lähimmäisvastuuta tule arvostaa ja edistää. Omaishoitajien lomitusjärjestelmää on kehitettävä ja omaishoidon tuen maksatus tulee siirtää Kelalle.